The Scale
ArtisticThe background's turgoise-ish green and it must look like it's soaking wet, slimy, disgusting even after the paint has dried, so I splahsed and dripped paint with great amount of water on it with paintbrushes, a sponge and even an old toothbrush. It makes these tiny little spots when you sprinkle paint all over the place. I let the colour flow down and leave stripes on the surface. The painting looks kind of neat now, I just need to make the scale darker, to make it look as in a propaganda poster - it will rise towards the poison green sky from a hill, like it was a cross on Golgata, rising like a great threat, which is empasized by the nauseating green and the mere size of the scale compared to the tiny humans.
The scale, that has the 'female' and 'male' -signs on it's screen, symbolises the madness of adding labels. A scale is a precise way of measuring things, but a gender can't be measured. There is no true "scale" for measuring a humane being. The experience of one's gender cannot be put strictly to any category, yet we only have two of them. In the screen, there are two symbols, but also marks between - there just is no definition to what those marks represent. It depicts how the society demand us to be either one, male or female, otherwise you can't be defined, and that's bad bad bad, because people need labels to feel secure. But as I've said before, nobody fits these prototypes.
Not even the people (hahah, little lemmings!) desperately trying to look, sound and act the part biology casted them into; climbing onto the scale, wishing that it will accept them, since they can't be happy with what they truly are, no, they need to be what the society wants them to be.
The only way to get people off the scale is to make them hate it, to show them it's inconvenient, harmful even. When one jumps off, it's easier for others to follow. The androgynous persons I've decided to paint represent the freedom from labels and categories. When they look at themselves and each others, they see humans, not gender.
Olisin kinnostunut mistä tänne takapajula Suomeen sais Lolihameita ._.' Oon menettäny toivoni noiden normikauppojen suhteen, viimenen piikki oli sen jonkun farkkukaupan "Lolihame" joka ei kyllä ollut kellohametta nähnykkään. Rehellisiä jos ollaan, en edes olis normikaupasta ostanu. Tälläset jutut ei iha HM:n osastolta mulle kelpaa
Ihastuin noihin Mary Magdalenen IHANIIN hameisiin. Ja nyt sitten harmittelen, koska niiden Overseas-myynti on todennäköisesti lopetettu koska jokasen hameen kohdalla lukee "Sold out". Nää brandit saattaa kylläki olla suht hintavia mulle, mutta hyvästä kannattaa maksaa. Jos ne kestää ja on sairaan kauniita, niin mikäs siinä, jos parieuroa (lue: pariKYMMENTÄeuroa) niistä enemmän maksaa. eBaykin on keksitty, mutta sellasia huorahtavia oli aaaaaivan liikaa meikäläisen silmille. Löysin itseasiassa tuosta Mary Magdalenen mekosta (joka sattuu olemaan mun suosikki) kopion. Mut se oli semmonen neonpinkki. Alkuperänen kun on niin murrentun kaunis vaaleenpunanen.
Kyllä, mä olen surullisen tietonen siitä, että mun vanhemmat sais sydärin, jos niitä päälle laittaisin. ._. Mut ne hameet on niin ihania. En voi sille mitään. Pitääkö mun nyt vaan turvautua ompelukoneeseen vai pystyykö noita löytämään jostain? Backstreet ja Cybershop käyty, Morticiassa vaan EGL hameita T^T
Kiitos jos vastaat :3
--
Nyo ~
--
~ 98% of DeviantArt's anime fanbase are yaoi fans. If you are part of the 2% who aren't, copy this into your signature.
Ompelukone on hieno keksintö ja ompelutaidosta hyötyy loppuelämän - sen kehittämiseen vaan menee hetki. Minä tekisin sinulle mielelläni hameen tai mekon jos olisi aikaa lukion, yo-kirjoitusten, töiden ja omien vaatteiden tekemisen keskellä...! Mutta, esim. Enfant Terrible (www.enfantterrible.fi) on Ompelukerhon osiolta täynnä vinkkejä ompeluun. Kannattaa myös harkita jotain ompelukirjaa. Itselläni on Rinna Saramäen "Joka tyypin kaavakirja". Ja minulta saa tietysti kysyä apua.
Lopuksi, rohkaisen sinua pyrkimään tekemään asiat omalla tavallasi vanhemmista huolimatta. Mielestäni sinun pitäisi saada valita jo mihin pukeudut, tai ainakin vanhempasi saisivat tulla tässä edes vähän vastaan... tajuan, jos he eivät halua että juokset röyhelöissä esim. sukujuhlissa, tai paikoissa joissa se ei ole käytännöllistä (esim. koulu) ja uskon että sen tajuatkin, mutta vapaa-aika on eri asia. Vetoa vaikka ihmisen korkeimpaan tarpeeseen: itseilmaisuun! Ihmiset ehkä kummastelevat, ja se pitää tietää ja kestää, mutta eikö yksilöllisyys ole rohkaistava ominaisuus?
Käsittääkseni olet fiksu nuori, eikä käytöksessäsi/koulumenestyksessäsi/jne. ole valittamista, joten eikös vastuun kunniallisen kantamisen palkkioksi voisi saada pikkaisen vapautta? Muista, että jos aiot puhua tästä porukoidesi kanssa, ei kannata vedota siihen että "kun Marikin/naapurin Millamaijakin/joku muukin saa!" ja SÄILYTÄ MALTTISI. Älä riitele äläkä tee suurta numeroa vaatteista, keskustele mahdollisuuksista. Jos vanhemmat alkavat räyhätä, pysy tyynenä.
Täällä agitoin pikkuisia vanhempiaan vastaan, he he heh. Et sitten kuullut tätä minulta! >
--
Very Unmerry Unbirthday
Mulla vanhemmat on tavallaan hyväksynyt lolitan sillai cosplaytyylisenä. Muttakun se olisi sama kun lihansyöjä eläisi kasviksilla, ja sitten muutaman kerran vuodessa saisi lihaa D: Noeiiha. Melkein. Sitä
Juu, siis Classic eniten kiehtoisi, kun se ei ole niin "lapsekas" kun Sweet mutta ei niin aikuinen vieläkään, vähän niin kuin mun elmämän vaihe. Tietysti silmää miellyttää myös Sailor, Hime ja Wa erityisesti. EGL voisi olla hauska kokeilu, Vaikken kyllä jaksaisi mustavalkoiseen pukeutua päivittäin :'D
Kiitos paljon vinkeistä, teen vielä vähän taustatyötä ja katson mitä tapahtuu
--
Nyo ~
--
~ 98% of DeviantArt's anime fanbase are yaoi fans. If you are part of the 2% who aren't, copy this into your signature.
Harjoitusta vaan niin kyllä ne kerrosunelmatkin alkaa luonnistua! ^^
(Ja totta, itse olen Kallion naapurissa Torkkelissa viimeistä vuotta, eikä ilmaisutaito- tai kuvataidelukiossa kukaan välitä missä härpättimissä kulkee... Hyvä näin. Ja Kahvila Villipuutarhakin on lähellä, voi sitten siellä käydä hyppytunnit runoilemassa.)
--
Very Unmerry Unbirthday
Jotenkin kyllä tuo classic on vienyt mun sydämen <3 Siinä ei ole liikaa mitään, sopivasti, ja se on tarpeeks yksinkertanen. Esim. Mun lempihame Mary Magdalenelta on suhteellisen pelkistetty, vaan muutamalla yksityiskohdalla saatu toimiva kokonaisuus. [link]
Tykkään myös hirveesti murretuista väreistä, pastellisävytkin kauniita, mutta jotenkin classicissa on omaa eleganttia olemustaan, joka vaan on ja pysyy. Se on tarpeeksi lolita elegantilla tavalla, häivähdys keskiajan päiviä, kun omaperäisillä, tyköistuvilla asuilla sai arvostettua huomiota. No aloinpas mä nyt runolliseksi :'DD
Kuitenkin, tästä etiketistä, mitä "rajotteita" se pitää sisällään?
--
Nyo ~
--
~ 98% of DeviantArt's anime fanbase are yaoi fans. If you are part of the 2% who aren't, copy this into your signature.
--
~(^=^)~
--
Very Unmerry Unbirthday
Previous Page1234Next Page